No mutta nyt sitte ollaa täällä Osakassa. Saavuttiin maanantai-iltana lentokentälle ja meitä tultiin noutamaan tiistai aamuna asuntolaamme. Oltiin niin väsyneitä ja suihkun tarpeessa ja kaikkee että alettiin pohtii satsausta lentokenttähotskuun mielummin kun että nukuttaisi lentokentän penkillä ja aamulla siitä suoraan seminaaritalolle. Marsittii lentokenttähotskuun ja siellä näytti niin hienolta että aateltii ettei paikka taia olla iha meiän kukkarolle. Päätettii kuitenkin kysästä hintoja koska kysyvähä ei tieltä eksy ! Oltiin niin epätoivoisia että taiettiin jopa mainita että olisimme tyytyväisiä yhteenkin sänkyyn (samassa sängyssä ja samalla peitollahan tässä ollaan 2 viikkoa muutenkin menty) :D Respan mies oli mukava ja antoi meille kahden hengen huoneen sillä ehdolla, että pidämme salaisuuden. No sehän passas meille ja huonehan oli kuin taivas thaikkujen jälkeen !
Lentokenttä hotsku<3
Tervetuloa japanilaiseen vessaan
No mutta alku ei tosiaan mennyt hyvin. Tytillä alkoi jo lentokenttähotskulla huonovointisuus. Saavuttiin seminaaritalolle ja päästiin omiin huoneisiimme. Sara ja Anu lähtivät saman tien piipahtamaan yliopistolla, koska siellä oli juuri alkamassa viimeinen campus tour. Sara ja Anu kävivät myös lounaalla koulun ruokalassa ja se oli kyllä mielenkiintoista. Sarpan lounas koostui misokeitosta, kipollisesta riisiä, jonka päällä oli 4 friteerattua kanapalaa, puolikas kananmuna ja noin 1 dl majoneesia (oikeesti wtf?!?!) ei auttanu vaikka sara yritti huutaa jo keittiönemännälle että riittää jo :D majoa vissii muutenkin tykätään täällä tunkee kaikkialle. Anu sai jonkinmoisen friteeratun myös? possunpihvin ja riisiä ja jotain soosia. Ihan maukkaita oli, mutta huhhuh kyllä on tuoreita kasviksia, salaattia, rahkaa, raejuustoo, lihaa ilman friteerausta ja riisiä vaikkapa täysjyväversiona jo kova ikävä !! Varsinkin thaikkujen jälkeen ku siellä meiän ruokavaliokin oli aika lomafiiliksellä kokoajan ;)
Tytti menossa Tytin ja Saran huoneeseen. Kaikille oli askarreltu tollaiset kivat nimikyltit :D
Anu kattelemassa ruokalistaa (täällä annoksista on tehty usein muoviset versiot)
Siinäpä se Sarpan annos
Sara yritti löytää jo thaikuista protskujauhetta ja etsintä jatkuu edelleen. Jollakin asuntolassamme kuitenkin näyttää sitä olevan joten nyt on selvitettävä mistä sitä saa !
Onneksi sentään maustamatonta ja rasvatonta jogurttia kaupoista löytyy kun rahkaa ja raikkua ei ole :)
No yliopistolta palattuamme Sarakin alkoi tuntea ettei kaikki ole ihan ok. Yöllä sitten sekä Sara että Tytti paleli ja tärisi kokoajan (ilmastointi oli 30 astetta) ja kuume nousi ja vessassa juostiin kilpaa, vatsakivut oli todella kovat! Tuskaa oli! Aamulla sitten kömmittiin alakertaan kysymään mitä tehdään kun ei päästä koululle pakollisiin tapaamisiin kuten esim. japanin kielen testiin (ihanko nyt muutenkaan siihen oltaisi mitää osattu kirjottaa). Asuntolamme työntekijät on aivan ihania ja huolehtivaisia! Ne mittas meiltä heti kuumeen ja sitähän oli 38,5, iskivät meiän selkään jotkut lämpötarrat ja passittivat sairaalaan yhen japanilaisen tytön kanssa. Sairaalassa ei ois todellakaan pystytty toimimaan ilman tyttöä. Kaikki oli japaniksi ja porukka ei ymmärtänyt englantia. Verikokeet otettiin ja joku maailman epämiellyttävin koe nenästä. Siiiis hyi että! Sairaanhoitaja siis tökki meitä jollai tikulla nenästä niin syvälle että tuntu että se meni kurkkuun asti! No mutta lääkäri totesi että meillä on joku virus. Saatiin 5 eri lääkettä ja niillä pitäs mennä ohi. Anu tuolla tutustuu kaikkiin ja kaikilla on niin mukavaa ja me täällä katkerina maataan sikiöasennossa. Ollaan ne “kaksi anun suomalaista sairasta ystävää ketkä oli sairaalassa”. No mutta kyllä me täältä vielä noustaan !!! Ja meistä kyllä pietään huolta. Nää on niin ihania nää japsit. Aamulla asuntolan naistyöntekijä tuli herättelee meitä, kyselee vointiamme ja mittaamaan kuumeen. Hän myös kysyi söisimmekö nuudelia jos hän valmistaisi sitä meille ja sehän passasi kun itse kauppaan emme päässeet. Ollaan katottu Putousta omassa huoneessamme ja alettu puhumaan Ymmi Hinaajan tavoin… kohta ollaankin varmaan “ne kaksi Anun suomalaista hullua kaveria”. Tänään oli energiaa jo sen verran että lähdimme itse hakemaan jogurttia alakerran jääkaapista. Tarkoituksena oli vain äkkiä hakea se ja juosta omaan huoneeseen syömään se etteivät muut ehdi nähdä meitä. Ei olla mikään hehkeä näky nyt sairaana ja Tyttikin oli ilman rintsikoita. No lopulta jouduttiin moneen esittelyyn ja juttelemaan ties kelle ja maistelemaan australialaisen tytön tekemiä pullia ym. Huuuuuh mikä ensivaikutelma varmaan annettiin.
Meidän sairaalareissu ois tyssänny heti ton japaninkielisen lomakkeen täyttämiseen ilman tyttöä, joka lähti meidän mukaan :D
Tyttö kirjoitti meille oikein omat ohjeet, jotta osaamme ottaa oikeat lääkkeet oikeaan aikaan :D
Aamupala jonka meille asuntolan työntekijät ystävällisesti valmistivat :)
Tää sairaus on ollu kyllä jotain ihan ennennäkemätöntä, mutta toivottavasti huomenna jo päästäs kouluun ja aletaan vallottaa tää mesta ! (todellakitodellakitodellakitodellaki)
Ps. siirrettiin vanhasta tottumuksesta huoneemme futonit(patjat) yhteen
<3Tytti&Sara
(Anu tekee oman päivityksensä ku sillä varmaan vähä muutaki kerrottavaa "ku eihä me tässä teille voida niiksi kokemuksiksi muuttua. Ei tämä yhteiskunta toimi niin että kaikki vaan kokisivat kokoajan jotakin. Tytti saisi kokemuksia, Sara saisi kokemuksia, saamelaiset saisivat kokemuksia....")
Pps. lopetetaan tää Ymmi Hinaajan matkiminen kuha joku parempi löytyy tilalle
