Sarppa ei kuollukkaa nälkään ja “Tytti-flu” jyllää

Kiirettä pukkaa ettei tässä tohinassa OIKEESTI keretä kirjotella. Nyt kuitenkin tässä Anun kanssa kilipaa vierekkäin kirjotellaa nii tullee päivitystä kerrakseen. Kovasti on tekemistä ja kaiken lomassa pitäs muka opiskellakkin. Ekana vois kertoo vähän tosta koulusta. Siis nää japsit on ihan hulluja! Siis millä tahilla tuolla koulussa edetäänkään! Jos haaveilet minuutin tunnilla suomalaisesta maitorahkasta oot jo tippunu kärryiltä. Joka viikko on vähintään yks koe. Japanin kielen opiskelu on kun ala-asteelle konsanaan oltas palattu. Kotiläksynä usein on harjoitella kirjoittamaan muutama uusi kirjain 10 kertaa niinkö oli 1.-luokalla :D (on btw kerranki kiva tehä kotiläksyjä ;)  ). Kaikkein hauskinta on se että kotiläksyt ihan tosissaan pitää palauttaa opettajalle tarkastettavaksi ja jos joitain virheitä ilmenee kotiläksy tulee tehdä uudestaan. Jopa siihen kuinka kotiläksy tai joku muu paperi tulee ojentaa opettajalle on omat sääntönsä. Paperin tulee olla oikeinpäin opettajasta katsoen ja opiskelijan tulee sanoa “onegaishimasu” oikein ystävällisesti. Tunnille tullessa täytyy aina muistaa tervehtiä opettajaa ja luokasta poistuessa tulee sanoa “sutshireeshimasu”, mulla ei edelleenkään ole käryä mitä se tarkoittaa, mutta enpä viiti olla sanomattakaan. Kello soi ku tunti päättyy ja kun uusi tunti alkaa niin kuin peruskoulussa. Välkät on vaan 10 min ja eihä niillä kerkeä tehä mitää! Vähä eri meininki ku se et Savonlinnassa löhötää sohvilla 30-45 min :DJa auta armias jos tulet kellonsoiton jälkeen tunnille! En oo uskaltanu olla myöhässä (Janelle terveisiä että oltas NIIIIN pulassa jos me hitaustautiset täällä viiletettäs menemään yhessä). Kolme myöhästymistä ja kurssilta ulos. Mutta paljon ollaan opittu ja nyt ei tarvii opettajankaan enää korjata kun sanomme "Sayonaara". Alussa se tuli aika voimakkaasti ja mikkeliläisellä painotuksella, liekkö Putous jääny vähän päälle :D

No mutta muihin kuulumisiin. Salille ollaan taas päästy. Sarppa on vähän aiheuttanut siellä hämmennystä ja hänet tunnetaankin nimellä “crazy finnish girl with muschles who eats a lot and all the time” :D Täällä tosiaan ihmetellään tätä mun syömistä ja kuinka paljon syön. Eräs kolumbialainen businesta opiskeleva poika näki jo minussa rahareiän ja ehdotti josko ilmoitettaisiin minut ruuansyöntikilpailuun ja jaettaisiin voitto sixty-forty. Hän oli varma, että voisin tehdä maailman ennätyksen. Jätän kuitenkin välistä :D 

Onnellinen kun loman ja sairastelun jälkeen vihdoin reenit pyörii. Sali on kyllä pieni ja mielikuvitusta saa käyttää...

Tyttikin ihan villiinty ku oltiin hetki salilla ihan kahestaan :D

Ikinä ei voi tietää josko sali onkin suljettu. No yks päivä se oli suljettu ja Anu ja Tytti joutu Sarpan kotireenille !

Ekana viikkona täällä ei ollut meidän seminaari housen keittiöt meidän käytössä ja olin oikeesti kuolla nälkään! Täällä porukka ei vissiin syö ja voi että oli ihan mahotonta meininkiä olla noitten etelän hetelmien kanssa reissaamassa ku se että jos sanotaan että kohta syyään saatto tarkottaa että 4-5h päästä mentiin syömää! Ja sitte vielä nää japsien ruoka-annokset on niin pieniä! Yks hönkäys vaan! Ja suurimmaksi osaksi pelkkää riisiä ja muutama säälittävä lihapala, vaikka maukasta onkin!  Mutta ihanaa kun on jo päässyt omia ruokia tekemään ja ei tarvis olla kokoajan nälässä. 


Viime viikonloppuna oli yhden brittitytön synttärit, jonne meidät kutsuttiin. He asuivat muutaman muun vaihtarin ja parin japanilaisen tytön kanssa omassa asunnossa. Bileet oli kunnon perinteiset kotibileet ja hauskaa oli. Talo oli aivan täynnä porukkaa ja talo näyttikin siltä että on juhlittu. Miten sen nyt sanois nätisti, kämppä näytti tuhoutuneelta :D Japanilaisista taloista sen verran että ei oikeesti tajuta MITÄ JÄBÄT DUUUNAAA??? siis oikeesti! Ei paljoo lämpöasteita nimittäin näissä taloissa ole! Siis huhhuh ollaan niin jäässä kokoajan. Ja nää ihmettelee että ettekös te tuu maasta, jossa on paljon kylmempää et mitä me valitetaan? NOJOOOOO MUTTA MEILLÄ ON SENTÄÄN LÄMMITYKSET TALOISSA. Siis ihan hullua meininkiä ei mitkää Pohojolaisten geenit täällä näissä taloissa auta. Onneks sentään omissa huoneissa on lämmitys, jota pietäänki täysillä, mutta heti esim. vessaan mennessä täytyy pukeutua että pärjää :D  

Suht terveenäki ollaan pysytty, mitä nyt Tytti meinaa alottaa uusintakierrosta sairastelussa. Ollaan kuitenkin tartutettu kaikki muut flunssaan ja meiän saapumisen jälkeen tänne ilmestyikin desinfiointitörppöjä ja käsienpesu kehotuksia joka puolelle :D Muut opiskelijat ovat nimenneet tämän taudin “Tytti-flu”:ksi.

Lopussa vielä hitokseeen kuvia, joitten avulla meiän elämä täällä avautuu ehkä vähä paremmin :) Lissää tulossa taas kuha keritää.


<3 Sara

Salakuva baseball-pelaajista. Nää Sarpalle aina vilkuttelee ja kerran jopa tulivat nappasee kuvan koulussa. Kerran olivat syömässä ja näyttivät sitä outoa sormimerkkiä jota nää japsit tekee kokoajan. Sara hämillää näytti takas sormimerkkiä ja pelaajat repes. Sillä sormimerkillä vissii on monta merkitystä riippuen sormien asennosta, mutta ei olla vielä päästy jyvälle niistä..:D

Näitä tulee joka tuutista ja joka värissä yms! Yleesä sisällä on makeeta papumössöö. Sarppa tykkää, Tytti ja Anu ei.

Keramiikan tunneille saatii coolit suojavaatteet

Sexy and she knows it !

Lähiraflassa maistelemassa kaiken maailman kanan sydäntä ja rice sticky balsseja sweet bean soupin kera yms yms......

Ja tässä meidän rakkaat !! Nää oli meidän PARHAAT INVESTOINNIT pitkään aikaan. Pyörät on ihan ehdoton omistaa täällä. Välimatkaa paikkoihin kuitenkin on. Pyörät on täällä niinkuin autoja. Meidän piti rekisteröidä ne nimiimme ja hommata niille parkkilupa ja oma rek.nro :D Pyöriä ei saa jättää ku tietyille parkkiksille ja toisen pyörillä ei saa ajella. Yks opiskelukaverimme jätti pyörän johonki kadun vartee niinku Suomessaki voitas tehä nii pyörä oli viety pois, hän joutui maksaa sakot ja hakee sen jostain mistä lie :D

Käytiin Osakassa..

Nami hota, nama hota....mikä lie jokskin sellaseks ne näitä paikkoja kutsuu. Ideana et ruokaa saa tilata ja tiettyyn summaan saa juoda niin paljon kun haluaa tietyssä ajassa. Nää paikat on opiskelijoiden suosiossa täällä.

No siinäpä oli semmonen kokemus että huh! Näitä kyykkyvessojaki löytyy yllättävän usein! Onneks omat vessanpönttömme on lämmitettyjä (niimpä wtf???), äänitehosteilla, suihkuilla yms...varustettuja.

Kävin shoppaa. Hups.

Ruotsin vahvistuksemme Mathias!

Yks temppeli, josta ehkä päivitellää myöhemmi jos jaksetaan. Nyt on kiire :D

Pienessä söpössä ravintolassa keitolla, maukasta oli!

Ravintolan tarjoilijapoika ihastu minuun ja halus kuvan mun kanssa. Nappasinpa sitte itellekki samalla :D

Tämmösiä kaikenmaailman mitä lie ne tuolla kaupoissa myy...

Salilla näyttää useessti tältä. Jottai japsi poikia ja baseball pellaajia plus Sarppa. Hirveetä metakkaa nää japsit siellä salilla pitää ja hauskaa niillä näyttää reenatessa olevan mut hyvä vaa. Ei oo nii totista touhua ku Suomessa !

Tytin jokailtanen kiroaminen läksyjen parissa

Tytin nimi on tosi hankala näille. Määki sanon Tyttiä nykyisin Tuteksi :)

Salmiakkiaki syötettii yhelle Huanille. Ei lämmenny.

Meikän kotiläksyt. 

Tää on se sormimerkki mitä nää aina tekkee.

Eritoten bailaamaan lähtiessään näillä paikallisilla näyttää olevan villitys käyttää tällasia piilareita. Näyttäävät aika pelottavilta :S

 Ja loppuun niinku aiemmi sanoinki tosiaan kiirettä pukkaa ettei olla keritty siivotakkaa! Terkkuja vaa Kinnarisen Annelille :) (puhtaanapidon lehtorimme yliopistolla)

Ruokaa, rauhaa ja rakkautta

Nyt tulee taas meikäläisen ruokapäivityksiä. Mutta minkäs sille voi, kun kolme kotsanmaikkaa on reissuun lähteny nii on maistettava kaikennäköstä mitä eteen tulee. 

Ruoka on myös suuri yhdistävä tekijä ja sen takia ollaan saatu hyviä ystäviä. Täällä ollessa on tullu leivottua jo neljä mutakakkua sekä banaanisuklaa muffineja. 

Tehtiin sitten foliosta vuoka, jotta saatiin mutakakku "uuniin". Huomatkaa, että täällä uunit näyttää enemmänkin mikroille ku millekkään uuneille.

Ja siinä se nyt!

Mutakakku ilahduttaa väsyneintäkin opiskelijaa. Asja valmiina käymään mutiaisen kimppuun.

Meiän seminaarihouse on kyllä yks ruokakulttuurien sekamelska ja täällä usein pääsee maistelemaan erilaisia ruokia ja herkkuja eri puolilta maailmaa. Täällä meillä järjestettiin tervetuliaispartyt ja meille tarjoiltiin jos jonkin näköstä syötävää ja maisteltavaa.

Päästiin tekemään ite sushia. 

Kaikennäköstä pientä suolasta ja makeeta.

Tytti ja Sara nauttimasta ilmasesta ruuasta!

Ei olla keretty ees täysin tutustua perinteiseen japanilaiseen ruokaan, sillä ollaan oltu kansainvälisemmällä asteella tän ruuan suhteen ja valmistettu mm. marokkolaisen Aabirin kanssa marokkolaista ruokaa, jota sitten yhdessä vedettiin sormin.

Viime sunnuntain kohokohta ja huipentuma oli köyhät ritarit, joita tarjoiltiin kera peanut butterin, suklaan, karamellisoitujen Banaanien, karamellisoitujen poppareitten, pähkinöiden sekä kontensoidun maidon kera. 

Ollaan myös saatu suuresti huomiota meiän "hirveen hyvännäkösistä ruuista", jotka käytännössä on usein kanaa ja kasviksia. Osalle porukasta ihan tommoset perus ruuat on ihan uus juttu sillä porukka täällä vetää oikeesti aamupalaksiki keksejä ja höttöleipää kera suklaalevitteen. Toivottavasti tässä tehään omalla hyvällä esimerkillä pientä valistyötä ihmisten ruokailutottumuksiin. Tai toivotaan ainakin niin. 

Tosin vastapainoks meiän terveellisyydelle vedetään sit paljon erilaisia paikallisia herkkuja jälkkäriks. 

Näihin ruokaisiin tunnelmiin lopetan tällä erää. Terveisin ruisleipää, salmikkia, kirpeitä pääkalloja, puurohiutaleita ja fazerin sinistä kaipaava Anu

Ps. Hyvää syntymäpäivää äiti

Kokkausta japanilaisittain

Hajimemaste!

Täällä opiskelut on pärähtäny käyntiin. Luultiin oikeesti et tullaan tänne vaan hengaileen ja meille koulu olis vähän niiku sivuseikka, mutta toisin kävi. Nyt me opiskellaan 8 tuntia viikossa sekä japania, keramiikkaa ja globalisaatiota.

Mutta en kerro tässä postauksessa enempää meiän opiskelujen kulusta vaan keskityn vähän erilaisempaan päivään. Tänään nimittäin pääsin vierailemaan japanilaisessa kodissa. Meillä on jokaisella täällä semmoset omat "sijais perheet", jotka haluu tehä meiän kanssa juttuja. Tänään menin tutustumaan omaan perheeseeni ja matkustin Osakaan tapaamaan heitä. Miut otettiin ihanasti vastaan ja perheen äiti odotti innoissaan, että pääsee opettamaan miua kokkaamaan japanilaista ruokaa. Ulkoa ja sisältä talo näytti aika samantyyliselle mitä suomalaisetkin talot. Ainut ero oli siinä, että portaikot oli hirmusen jyrkät verrattuna suomalaisiin loiviin portaisiin. 

Sain perheessäni myös vähän helpotusta mun ikävään yhtä karvasta turrikkaa kohtaan. Meistä tuli Jon:in kanssa heti parhaat ystävykset, enkä ees käyttäny lahjontaa heti kättelyssä :D

Katille terveisiä, että tää kaveri saa nukkua vieressä sekä istua ruokapöydässä. No mutta ihanasta pikku karvakasasta voidaan mennä itse asiaan, eli japanilaisen ruuan valmistamiseen. Perheen äiti on hulluna perunaan, joten tänään syötiin misokeittoa, joka sisälti myös perunaa. Valmistimme myös perinteistä japanilaista munakasta, pinaattia kera seesaminsiementen, porkkanaa ja jotain mistä ei päästy ihan yksimielisyyteen mitä se on sekä uppopaistettua porsasta. 

Ruuan valmistaminen oli äärimmäisen yksinkertaista, koska japanilaiset syö suhteellisen yksinkertaista ruokaa. Mausteina käytetään pitkälti pelkästään soijaa, sokeria ja miriniä.

Perheen äiti näytti mulle mallia miten valmistetaan japanilainen munakas. 

Jonka jälkeen sainki valmistaa ite oman japanilaisen munakkaan. 

Ja siinä se nyt on. Meikäläisen ihka ensimmäinen itse valmistama japanilainen munakas!

Maria opetti mulle kuinka katetaan pöytä japanilaiseen tapaan. Tosin meikäläiselle katettiin varmuuden vuoks haarukka ja veitsi. Tässä perheessä ruoka syötiin myös pöydän ympärillä istuen tuoleilla eikä normaaliin japanilaiseen tapaan lattialla istuen.

Koska japanilaisissa taloissa on talvella ihan hitsin kylmä, lämmitti kyseinen laitos mun mieltä aivan mielettömästi. Koska perinteisesti japanilaisittain istutaan lattialla pöydän ympärillä tässä kyseisessä pöydässä oli reunoilla ikään kuin paksut peitot. Ja mikä parasta, pöydän alla oli lämmitin!! 

  

Ruuan jälkeen me kömmittiinki sitten mun uuden ihanan ystävän kanssa kokonaan tonne lämpimän pöydän alle. Eikä jostain kumman syystä haluttu tulla sieltä poikkeen. 

. 

Paljon terveisiä hirmuisen kylmästä Japanista lähetteleepi Anu